Kirkot on perinteisesti rakennettu itä-länsi -suunnassa.
Kirkkonummellakin pääsisäänkäynti on auringonlaskun suunnassa lännessä, jota kristityt pitävät katoavaisuuden suuntana. Kristusta, ylösnousemusta, kasvua ja elämää edustaa itä, auringonnousun suunta.
Keskiajalla kirkon itäpäädyssä oli pyhin osa eli kuori.
Nykyisin itäpäässä on .
Kirkkotilan keskellä ovat kastemalja, alttari ja saarnatuoli. Ne kertovat seurakunnan elävän armonvälineistä eli kasteesta, ehtoollisesta ja Raamatun sanasta.
Evankelis-luterilaisessa kirkossa on kaksi sakramenttia eli pyhää toimitusta: kaste ja ehtoollinen.
Saarnatuoli on korotettu seurakunnan yläpuolelle, koska Jumalan sana sekä saarna ja opetus ovat tärkeitä jumalanpalveluksessa. Ennen äänentoistolaitteiden keksimistä se myös paransi puheen kuuluvuutta.
Kirkkojen kattoihin on ripustettu pienoismalleja kiitokseksi onnistuneesta merimatkasta tai merihädässä saadusta avusta. Niiden äärellä muistetaan hukkuneita ja rukoillaan matkoilla olevien puolesta. Tällaista laivaa kutsutaan votiivilaivaksi.
Jumalanpalveluksessa musiikilla kiitetään Jumalaa sekä ilmaistaan ihmisten tunteita. Yhdessä laulaminen on tärkeää.
Tässä kirkon vanhimmassa osassa lattia on keskiaikaisessa tasossa, muuta kirkkoa matalammalla. Kappelissa on paljon vanhaa taidetta.